lauantai 9. maaliskuuta 2013

Maksamme velkaa

Anteeksi ontuva otsikko... Laulu vain soi tässä yhteydessä päässäni. Laulussa on kyse meidän velastamme Afrikalle, jota maksetaan pois. Minä käytän otsikkoa nyt vähän laajemminkin tarkoittamaan muutakin hyväntekeväisyyttä. Minulla on ollut ilo ja kunnia olla mukana FB:n paikallisen  ompeluelämää ryhmän hyväntekeväisyystempauksissa. Syksyllä ompelimme vaatteita Tyksin vastasyntyneiden teho-osastolle eli keskolalle. Organisaattorimme Emmi kertoo tempauksesta enemmän täällä. Vuoden vaihteessa kohteenamme oli Tyksin lasten hematologinen osasto. Suomeksi siis osasto, jossa on syöpää sairastavia lapsia. Lapset viettävät osastolla joskus pitkiäkin aikoja ja sairaalavaatteet ovat yhtä kamalia kuin aikuisillakin. Me päätimme ommella lapsille ajanmukaisia vaatteita iloisin kuosein. Saimme kankaat lahjoituksina lukuisilta ihanilta kangaspuodin pitäjiltä ja parilta isommaltakin lahjoittajalta. Käykää ihmeessä lukemassa Emmin tarkempi selvitys täältä. Ja muistakaa kiinnittää erityisesti huomiota lahjoittajalistaan :)
Raitapaita Marimekon kankaasta Kisukangas lahjoituksia. Oli sen verran nätti kangas, että piti kaivaa omista varastoista raitaa ja pilveä, jotta kisut rittivät vähän enempään. Paitojen koot noin 130 cm

Keltainen teeppari 120 cm. Mudan värinen kangas piti oikein ottaa haasteena ja mielestäni onnistuin. Tuli kivat paidat isommille pojille. Teepparit koossa 140 ja 150. Tätä rauhanmerkki ideaa on pitänyt pitkään jo kokeilla omankin pojan vaatteisiin.




Paitoja Nanson lahjoitustrikoista. Tyttöjen paidat 140 cm. Poikien paitoihin kaivoin omasta tilkkulaatikosta Bulldogia ja Supaheroa. Paitojen koot 130 cm ja 140 cm
Lisää Nanson lahjoituskankaita. Isoille tytöille tunikat koossa 160 cm
Nämä pikkuriikkiset potkarit lähtivätkin sitten syksyllä Tyksin keskolaan.

Joo, nyt on jo 9. päivä maaliskuuta. Helmikuun kangaslaihis tilanne on raportoimatta. No tulos ei ole kauhean nätti. Kangasvarastot kasvoivat 0,60 metriä. No eihän tulos ole tammikuun katastrofiin verrattuna kauhea, mutta mutta... Minä kuitenkin kärsin hirvittävistä tuskista kun jätin lukuisat ihanat ja tarpeelliset (?) kankaat ostamatta. Rankasta karsimisesta huolimatta ostin 7,4 metriä kangasta. Ompelin kolme paitaa, kahdet housut ja kaksi tunikaa. Kangasta meni yhteensä 6,8 metriä. Hitsinpippuri!! No ensi kuussa yritän vielä enemmän. Tästä huomaa, että kangaslaihis on todellakin tarpeen. Minä ihan aikuisen oikeasti kuvittelin pääseväni helmikuussa miinukselle, mutta kun kaiken tarkasti laski yhteen, niin en päässytkään.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Kangaslaihis


Olen aina ommellut jonkin verran. Kesällä 2008 löysin blogimaailman ja pian perustin oman blogin. Ompelu lisääntyi huimasti ja pikku hiljaa aloin ommella lastemme kaikki sisävaatteet. Vaan ompelun ohella jokin muukin lisääntyi... nimittäin kankaiden ostaminen. Ennen olin aina ostanut kankaan jotain tiettyä tarvetta varten ja yleensä myös käyttänyt sen. Yhtäkkiä ostinkin kolme kangasta jokaista valmistunutta vaatetta kohden. Kun tätä matematiikkaa on nyt jatkunut kohta 5 (viisi!) vuotta, voitte arvata, että tilanne on tukala. Kankaita on oikeasti ihan joka paikassa. Viime syksynä sain mielestäni vähän hillittyä kankaiden ostamista, mutta siitä huolimatta totesin vuoden vaihteessa, että kankaat eivät mahdu enää mihinkään. Sen sijaan kankaat ovat vallanneet reilujen säilytystilojen lisäksi kodinhoitohuoneen. Olen tunkenut kankaita ompeluhuoneeni jokaiseen nurkkaan. Jopa silitettävien vaatteiden pinoon on eksynyt kankaita. (Pitäisi varmaan silittää vaatteita useammin, niin pinoon mahtuisi enemmän kankaita... heh)

Tammikuussa ompelin enemmän ja samalla kankaiden ostaminen riistäytyi käsistä. Noh, eihän siinä ollut kuin pari nettikauppaostosta, yksi kangaskimppa, reissu Eurokankaaseen ja Jättirättiin, yksi kaverilta ostettu kangas. Eihän tilanne voi olla kovin paha? Eihän? Nyt oli kertakaikkisesti katsottava peiliin ja selvitettävä todellinen tilanne. Paljonko kangasvarastot kasvoivat? Totuus oli, että ostin tammikuussa 25,8 metriä kangasta (glup...) Noh, mutta minähän kuitenkin ompelin aika paljon, enkös? No totuus oli, että ompelin 9 metriä kangasta. Ainoa ongelma vain, että 7 metriä noista kankaista oli hyväntekeväisyysprojektiin liittyviä lahjoituskankaita, ei minun omiani. Omia kankaitani sain siis tuhottua 2 metriä. Tammikuussa kangasvarastojen nettokasvu oli 23,8 metriä. Ei hyvä. Jotain on tehtävä.

Minä aion tästä lähtien merkitä ylös kaikki hankkimani kankaat sekä käyttämäni kankaat. Tämän vuoden kankaiden nettosaldon on oltava negatiivinen. Vaikka vain 10 senttiä, mutta negatiivinen kuitenkin. Aion raportoida tilanteen täällä blogissa kuukausittain.

Haastan mukaan kaikki muut holtittomat hamsterit. Voit esitellä omaa tilannettasi omassa blogissasi tai pitää siitä kirjaa vain ihan itsellesi. Tämä on vaihtoehto kankaattomille kuukausille tai sopii käytettäväksi kankaattoman kuukauden ohessa.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Neiti nettikauppias ja hamstraava äiti

Minulla on paha tapa, mieluisen kuosin osuessa kohdalle, ostaa samaista kuosia useammassa värissä. Tätä keijua äidyin hamstraamaan limenvihreänä, beigenä ja vaaleanpunaisena. Viimeksi mainittu odottelee vielä hyllyssä kuosiähkyn ehkäisemiseksi. Kaksi ensin mainittua päätyi jo paidoiksi. Limenvihreän kaava on vanha luottokaava Ottobrestä 1/2008. Blogiinkin se on päätynyt jo kahdesti tässä ja tässä.


Beigepohjaisen paidan kaava on myöskin vanhoja luottokaavoja, Powder Puff Ottobrestä 6/2008. Blogiin ei ole päätynyt aiemmin kuin tämä sydänpusero. Kaavakin on itse asiassa sama 98 cm, vaikka tämä paita on 122 cm. Olen lisännyt vain pituutta hihoihin ja helmaan. Kätevää, kun tyttö on tuollainen kuivan kesän orava :)


Näistä paidoista tuli otettua sovituskuvia enemmän kuin mitä lääkäri määrää, joten joukosta löytyi muutama julkaisukelpoinenkin.


Tässä neiti mielipuuhassaan (ja minun mielipuuhassani) avaamassa nettikauppojen paketteja.


Tässä sitten olikin jo oma nettikauppa pystyssä. Nuken vaatteita käärittynä kauniisti silkkipaperiin ja pakattuna postituspussiin. Nettikaupasta tulleesta pahvilaatikosta on tullut postilaatikko.


Limenvihreästä paidasta sitten oikein perinteisiä poseerauskuvia niin kuin vain eskarineiti osaa :) Molempien kuvien housutkin tietty itse ommeltuja. Niitä en ole viitsinyt sen enempää tänne blogiin kuvailla.


lauantai 26. tammikuuta 2013

Isolle pojalle (hengissä vielä)

Hengissä olen siis vielä :) Edellisen postauksen jälkeen (puolisentoista vuotta sitten) oli pakko tehdä elämässä tilaa gradulle ja jättää harrastuksia kuten bloggausta taka-alalle. No gradu ja opinnot muutenkin valmistuivat jo viime keväänä, mutta tulipa tauon aikana aikamoinen bloggauslukko . Tauon aikana vaihtuivat tietokone, kuvankäsittelyohjelma ja kamera sekä bloggeriikin tuli muutoksia. No nyt on sentään uusi tietsikka ja kuvankäsittelyohjelma otettu haltuun. Kameran kanssa olen edelleen ihan hakusessa, mutta kaipa tämä tästä...

Ilonan innoittama esittelen nyt ensimmäiseksi meidän ison pojan uusimpia paitoja. Yksi meidän molempien, minun ja pojan, suosikkeja on tämä Star Wars paita. Kangas oli äärimäisen onnekas palalaarilöytö Eurokankaasta. Hihat on JNY:n tähteä. Loppukangas lähtikin sitten Ilonalle ja hänen versionsa löytyy täältä



Seuravat pari paitaa on tehty muinoin kimppatilatuista Stoff og Stilin kankaista. Hihat on taas kerran jotain EK:n palalaarilöytöjä.  Vihreän olin ostanut jossain mielenhäiriössä ja pitkään näytti siltä ettei sitä tule käytettyä missään. Vaan tämän robottikankaan kaveriksi se oli ihan täydellistä :) Örkkipaidan kuvasta näkee valitettavan hyvin miten huonosti me uuden kameran kanssa vielä ollaan kavereita :S Pitäiskö lukea ohjekirjaa? Nääh...