Kalapaita

Ompelin eilen illalla pojalle kivan kalapaidan. Tämä kangas oli niin herkullinen, että ihan perus trikoopaidan kaava oli tähän mielestäni ainoa oikea (sama kaava kuin tähtipaidassa). Näitä perusjuttuja on kuitenkin välillä vähän tylsä ommella. Siitä johtuen hosuin kauluksen kanssa ja se taas vähän epäonnistui. Onneksi kaulus on kuitenkin päälipuolelta ihan moitteeton. Virheet ovat sisäpuolella. En siis kyllä enää pura!

Kangas on ostettu Turkulaisesta Va-Rit kangaskaupasta Yliopistonkadulta. Ihmeellinen kauppa :) Kun astuu ovesta sisään, tuntuu kuin olisi siirtynyt jonnekin kahdenkymmenen vuoden taakse, mutta kun sitten aikansa kääntelee kangaspakkoja, sieltä löytyy kaikenlaisia aarteita. Vetoketju- ja muu tilpehöörivalikoima on tosi laaja. Kannattaa käydä kurkkaamassa, jos täällä päin liikkuu.


Pitkään arvoin laitanko tähän oranssin vain tummanruskean resorin. Lopulta päädyin tuohon (tylsään) ruskeaan, koska paitaa on tarkoitus käyttää ruskeiden collegehousujen kanssa.

Kävipä eilen kirjastoreissulla tuuri! Poistokirjoista löytyi paljon käsityökirjoja, kaikki vain euron kappale. Nyt minä sitten alan harrastaa kirjontaa, nypläystä, kutomista, kankaanpainantaa sekä nahkatöitä. No juu, ehken kaikkea sentään kerralla, mutta onhan sitä hyvä olla kirjoja valmiina, jotta ei sitten eläkkeellä käy aika pitkäksi :D

Iisakin kirkko

Puuttuuko tästä kuvasta jotain? Luonnonvaloa on kyllä runsaasti, mutta... Juu verhot puuttuu! Ollaan asuttu nykyisessä kodissa jo neljä vuotta, mutta keittiön verhot saimme vasta nyt. Kaksi vuotta ensin harkitsin tarkkaan mikä olisi se täydellinen kangas ja sitten käytin toiset kaksi vuotta verhojen ompeluun. (no juu ehkä siinä oli pieniä taukoja välillä) On se kumma, jotkut projektit täytyy toteuttaa HETI. Mieluiten jo ennen kuin kangaskaupat aukeavat, mutta toisia projekteja ei saa millään valmiiksi. Laskosverhojen ompelu ei ole edes kovin monimutkaista, ihan saa hurruttaa suoraa ommelta.

Tässä siis lopputulos. Eikö ole kuitenkin heti kodikkaampaa?


Kangas on yksi minun kaikkien aikojen Marimekko suosikeistani, Maija Isolan Tantsu. Meillä on niin leveät ikkuna, että kangas on poikittain. Minusta tämä toimii jopa melkein paremmin näin päin. Kangasta jäi pienen pieni pala yli, mitä ihanaa siitä keksisi?

Miksei muiden virheistä voi ottaa opikseen?

Tämän päivän ompelukset on päätyneet suoraan roskikseen. Olen monta päivää ommellut pelkästään lapsille ja nyt ajattelin, että olisi kiva tehdä jotain itsellekin. Näin joskus aikanaan Tilli Mössönpojan blogissa tämän ihanan tunikamekon. Tunika oli tehty Burdan ilmaiskaavoilla ja se oli taivaallisen kaunis :) No sittemmin näin samaisen tunikan parissa muussakin blogissa, joissa kummassakin valiteltiin, että malli on tosi huono ja että sille piti tehdä paljon muutoksia. Otinko tästä opikseni? No en tietenkään... Piti sitten ihan itse takoa päätä seinään. Ainoa ilo tässä murheen keskellä on, etten käyttänyt sitä ihanaa kangasta, jonka olin tähän varannut, vaan itselleni täysin epätyypillisesti tein ensin mallin vanhoista lakanakankaista. No aikas monta työtuntia sain kuitenkin hommaan upotettua ennenkuin totesin, että kaava pitäisi muuttaa ihan täysin ennenkuin se olisi sopiva. Helpompaa on siis metsästää uusi kaava. Vähän piristi kuitenkin, kun huomasin Ottobren kotisivuilta, että syksyn uusin Ottobre naisille on juuri ilmestymässä ja että siinä oli ihan kivoja tunikamalleja.

Nahkatossujen kaavoja kysyneelle anonyymille tiedoksi, että kaavat on nyt skannattu pdf-tiedostoksi, mutta en ole vielä saanut selvitettyä miten ne saisi linkitettyä tänne sivuille. Onko jollakulla tietoa helposta tavasta pdf-tiedoston linkittämiseksi? Anonyymi ja muut kiinnostuneet voivat kuitenkin tiedustella kaavoja sitä ennen osoitteesta mariajheikkilamiukumaukunetscapepistenet

Herkkä puhvihihapaita

Tämän kauniin puhvihihaisen paidan malli oli Ottobre 1/2008:ssa. Lehdessä se oli tosin esitelty tosi huonosti. Paidasta oli tehty yksivärinen ja ainoassa kuvassa se oli liivihameen alla. Malli on kuitenkin tosi nätti. Edessä ja hihoissa vähän rypytystä. Hihojen rypytys on tuossa keskisaumassa, joten tämä ei ole ihan perinteinen puhvihihapaita. Huomaan, että olen esitellyt niin paljon Ottobren kaavoja, että saisivat kohta ruveta maksamaan minulle provisiota ;)

Meidän hentoiselle ja vaalealle tytölle sopivat tuollaiset herkät pastellisävyt tosi hyvin, joten käytämme niitä paljon talvivaatteissakin. Aiemmin vaatekaapin pääväri oli vaaleanpunainen, mutta nyt huomaan, että meille on selvästi tulossa sininen kausi. No, vähän täytyy sentään maustaa vaaleanpunaisella. Meillä äiti tykkää vaaleanpunaisesta varmaan vielä enemmän kuin tyttö. Minä kun olen niitä 70-80-luvun lapsia, jotka joutuivat kulkemaan retroväreissä, vaikka olisin itse halunnut pastelleja. Tyttö varmaan sitten isona ei voi sietää pastelleja ;)

Pirteä raitapaita pojalle

Ei täällä ole sentään laiskoteltu. Poika sai uuden pirteän raitatähtipaidan.


Tällä kertaa trikoopaidan kaulus onnistui lähes täydellisesti. Alan siis oppia :) Malli on Ottobre 4/2006, tähtipaita. Muokkasin tuota aplikaatiota kuitenkin mieluisemmaksi. Kangas on paikallisesta Jättirätistä. Aivan ihana tukeva puuvillakangas, vähän pikeen oloista, mutta kuitenkin sileää. Opettelin saumurista uuden ompeleen ja tein hihansuihin ja helmaan laakasauman. Vaihdoin yhden langoista oranssiksi (muiden jäädessä valkoisiksi) ja se toimikin aika hyvin, kun ommel osui noihin valkoisiin kohtiin. Sauma näyttää siis kokonaan oranssilta.

Päiväkotitossut

Olen usein ajatellut tehdä nahkatöitä. Olin jo aiemmin hankkinut ompelukoneen nahkaneuloja sekä paljon teoriatason tietoa asiasta, mutta en vain ole saanut aikaiseksi tehdä mitään. Mutta kun näin nämä todella suloiset Iinun tossut, ajattelin että siinähän olisi hyvä aihe (tossut) aloittaa nahkatöiden harjoittelu. Lähtökohtana olivat nämä kotoa löytyvät vääränkokoiset ostotossut, merkkeinä Robeez, Starchild ja Tinyzone. Näiden malli on ollut aivan ihana käytössä. Tossut pysyvät tukevasti jalassa jo ihan pikkuvauvalla, mutta ovat hyvät jalassa vielä isommallakin. Kaikissa näissä oli vähän erilaiset kaavat. Piirsin näiden pohjalta malleja yhdistellen ja muokaten itse kaavat meidän neidille sopivaan kokoon.

Alunperin ajatuksenani oli tehdä kokonaan nahkatossut, mutta sitten ajattelin, että miksi ihmeessä? Pääliosahan voi aivan hyvin olla kangasta. Näissä tossuissa päälikangas on verhoilukangasta, joka on erityisesti tarkoitettu esimerkiksi pihakalusteiden tyynyihin. Mukavan tukevaa kangasta ja mikä parasta, siinä oli teflonkäsittely, eli kankaan pitäisi hylkiä likaa.


Pohja on sitten sitä nahkaa:


Nahan ompelu oli yllättävänkin helppoa. Vaikeinta oli se, että nuppineulojen käyttö on mahdotonta. Olen aiemmin saanut vinkkiä, että niiden sijasta voisi käyttää joko pyykkipoikia tai maalarinteippiä. Tässä kuitenkin oma innovaationi; neidin hiuspinnit :)

Prinsessapaita

Tästä tuli kyllä tosi hieno :) Heti kun näin tämän mallin Ottobre 1/2007 :ssä ajattelin, että tämä on pakko tehdä. Malli oli yllättävän helppo ommella. En ole noita kuminauha juttuja ommelut sitten lapsuuden. Silloin tein samalla tekniikalla paljon vaatteita Barbeille ja äiti tietysti motkotti kalliin kuminauhan tuhlaamisesta ;) Kangas oli edullinen hankinta Eurokankaan verhopuolelta. Neiti oli kovin tyytyväinen prinsessapaitaansa. Anteeksi noiden kuvien laatu, pieni virvatuli kun ei pysy hetkeäkään paikallaan.


Tässä vielä kuva paidasta ilman mannekiinia.


Tässä kuva isovanhempien kesämökin katon alta löytyneestä lemmikistä. Harvoin näitä näin läheltä pääsee näkemään.

Omena-aikaa

Rakastan meidän vanhoja tuottoisia omenapuitamme. Ihanaa aikaa tämä syyskesä, kun saa töistä tullessa käydä poimimassa itselle ja lapsille omenat. Ensimmäinen puu kypsytti hedelmänsä jo heinäkuun lopulla ja niistä omenista meillä olikin oikein kunnon omenahillotalkoot. Mikä sen mukavampaa kuin talvisena sunnuntaipäivänä paistaa lättyjä ja laittaa omaa omenahilloa päälle.


Marian ateljeen ompelublogi ottaa nyt omenien kunniaksi pienen sivuaskeleen leivonnan puolelle. Meidän pojalla on keliakia, joten pääosin meillä leivotaan aina gluteenitonta. Tämä omenahyveen ohje on siitä mukava, että se ei sisällä mitään erikoisjauhoja. Jos on keliaakikkovieras tulossa kylään, tämä on siis hyvä ja helppo vaihtoehto kahvipöytään. Kannattaa kuitenkin muistaa, että pieni osa keliaakikoista ei voi käyttää kauraa. Kannattaapi tuo siis varmistaa vieraalta etukäteen.

Omenahyve

3 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria
100 g margariinia
3-4 omenaa
kanelia, sokeria

Sekoita kaurahiutaleet ja sokeri keskenään. Lisää joukkoon sulatettu margariini. Kuori ja lohko omenat. Laita omenat voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle kanelia. Mikäli käytät happamia omenoita, voit halutessasi ripotella niille vähän sokeria. Levitä kauraseos omenien päälle ja kypsennä hyvettä 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Tarjoile vanilijakastikkeen kera.

Ja sitten eikun nauttimaan...

Hyvin istuvat housut

Olen mielelläni käyttänyt meidän 2 vee tytöllä talvisin veluurihousuja arkihousuina. Mutta voi itku kun tyttö on niin hoikka, että melkein kaikki valmishousut roikkuvat päällä ja sama vika on valmiskaavojen kanssa. Aiemmin olen ostanut meille Ranskalaisen Kenzon veluurihousuja, aivan ihana kapea bootcut malli, joka istuu meidän neidille täydellisesti. No ne on valitettavasti vähän hintavia ja suurempana ongelmana nykyään on se, että niitä ei enää saa mistään. Käsittääkseni veluurihousut eivät enää kuulu Kenzon mallistoon. No sitten sain suuren ahaa elämyksen: leikkaanpa meidän huonokuntoisimmat vanhat Kenzot kaavoiksi ja teen itse uudet! No nyt saavat sitten kokeneemmat ompelijat nauraa partaansa; että viitsii joku tulla blogistaniaan kertomaan jotain noin vanhaa juttua :D Minulle se vain oli uusi keksintö, että kaavoja saa muualtakin kuin käsityölehdistä!

Tässä vanhat vähän pienet housut leikattuina. Vähän levensin ja pidensin, jotta sain "seuraavaa" kokoa.
Ja tadaa! Tässä neidillä uudet hyvin istuvat housut päiväkotiin :)


Nyt sitten eikun tekemään uusia housuja sarjatyönä. Veluuria on jo runsaasti hamstrattuna. (Keskimmäinen on muuten aivan ihana suklaanruskea, vaikka näyttääkin melkein mustalta.)


Käykös kenellekään muulle muuten koskaan näin? Lähdin Eurokankaaseen ostamaan vähän veluuria ja pienen palan fleeceä ja kävelin ulos kaupasta tällaisen kassillisen kanssa:

Trikoopaita linjalla jatketaan

Tämän päivän puhdetyö: trikoopaita pojalle. Näitä eksyy varmaan tulevaisuudessakin aika monta tänne blogiin, kun pojan paidoista alkaa suurin osa olla liian pieniä. Pitäisi siis syksyksi uusia pääosa vaatekaapista. (No ehkä osan sentään ostan uutena kaupasta.) Tämän paidan väritykseen olen tosi tyytyväinen. Poikien trikookangasvalikoimat on lähes olemattomat ja poikien vaatteisiin piristystä täytyykin hakea väreillä tai sitten väsätä printtejä tai aplikaatiota. Rakastan raglanhihaisia paitoja :) Niissä kuvioiden ja värien vaihtelu on niin helppo toteuttaa.



Poika ihastui paitaansa. Sanatarkka lainaus hänen kommentistaan: Hieno! Äiti sä olet sitten taitava! ;) Kylläpä lämmitti äidin mieltä! No tosiassa tuo kaulus kyllä lerputtaa. Tämä on sama malli kuin tähtipaita mutta pienensin kaula-aukkoa. Kaula-aukko olikin sopiva kunnes ompelin siihen resorin. Oma epäammattimainen tulkintani tilanteesta onkin, että resori oli vähän liian iso. Oppia ikä kaikki! No paita on kuitenkin ihan hyvä arkipaita.


Huomaathan miten kivasti vauhtiviikarin likaiset housunpolvet sointuvat paidan beigeihin raitoihin!

Nirunarutunika à la Marian ateljee

Tätä Ottobre 1/2008 lehdessä ollutta nirunarutunikaa (mekkoa) olen nähnyt esiteltävän useammassakin eri blogissa. Harmi ettei tullut laitettua muistiin, joten en pysty niitä nyt linkkaamaan. Tässä kuitenkin meidän versio tunikasta. Alkuperäisessä mallissa tunika oli tehty kahdesta eri kankaasta, helmaan siis jotain toista väriä. Itse en löytänyt tähän mitään täydellisesti sopivaa kangasta, joten tein tunikan vain yhdestä kankaasta. Kiva tuli näinkin :) Aivan naurettavan helppo malli toteuttaa. Malli käy hyvin sellaiseksi terapiatyöksi, kun muut ompelukset tökkivät. Tätä ei voi mokata!

Tässä tunika päällä kesäisempien vaatteiden kanssa. Talveksi ajattelin, että tunika olisi tosi kiva päiväkotivaate yksivärisen trikoopaidan ja ruskeiden veluurihousujen kanssa.


Tunika oli niin kiva malli, että piti sitten ostaa lisää kangasta uusiin tunikoihin. Tässä toiseen:


Ja tässä kolmanteen...

Tähtiä tähtipojalle

Tämän viikonlopun ompeluprojekti on ollut tyyliä ompele-pura-ompele. Himskatti, että sama harrastus voi välillä olla niin palkitseva ja välillä taas äärimmäisen turhauttava. Minulle on ollut Suuri käsityölehti tuttu jo vuodesta 1983. (No, juu olin silloin itse ihan natiainen, mutta äidille se tuli jo silloin) Siitä asti lehti on tullut joko äidilleni tai minulle. Nyt vasta olen löytänyt Ottobre-lehden, täältä blogimaailman kautta. Mikä ihana lehti :) Kivat, trendikkäät mallit, jotka eivät ole liian monimutkaisia toteuttaa. Ottobressa näyttävät vain koot olevan aika reiluja. Tästäkin tähti paidasta (joka siis on Alligator-svetari Ottobresta 1/2008) lyhensin hihat ja pienensin kaula-aukkoa. Leveydessä ja pituudessakin on vähän ylimääräistä. Lopputulemana voi siis sanoa, että pienempikin koko olisi riittänyt kuin pojun virallinen koko. Varoituksen sanana niille, jotka suunnittelevat mallin käyttöä: kaula-aukko on pienennyksenkin jälkeen vähän liian suuri, kannattaa olla tarkkana. Muuten tosi kiva malli!


Edessä on tähtipainatus, joka ei onnistunut ihan täydellisesti, mutta olipa kuitenkin hyvää harjoitusta seuraavaan painotyöhön. Laitoin tähteen tikkauksen tuolla samalla turkoosilla langalla, jolloin epätasainen reuna ei oikeastaan haittaa.



Näitä tähtijuttuja tekisi mieli tehdä lisääkin. Niillä saa helposti näyttävyyttä yksinkertaiseenkin paitaan. Tässä pari kuvaa ideakansiostani. Paidat ovat Cupcake ja Phister & Philina -merkkisiä. Valmistaja on Pure kids. Kuvat on lainattu Sisukkaan nettikaupasta.

Katkenneita koivuja ja yöpukuja

Eilen piti olla oikein ompelupäivä; siippa oli työmatkalla ja lapset hoidossa. Vaan luonto päätti toisin. Juuri kun olin saanut ompelukoneen, saumurin ja silityslaudan levitettyä, soi ovikello. Naapuri siellä vain oli tullut kertomaan, että pihallamme oleva suuri koivu oli halki. Siis HÄH??? ajattelin minä. Vaan oli naapuri ihan oikeassa, koivu oli keskeltä pystysuuntaisesti halki ja nitisi uhkaavasti. Minä hain kiireesti puhelimen, ajattelin, että soitto hätäkeskukseen olisi paikallaan. Koivu voisi kaatuessaan osua jotakuta päähän tai saada aikamoista tuhoa aikaan meidän talolle. No juuri kun sain hätänumeron valittua, koivu katkesi keskeltä ja puolet siitä kaatui maahan. Huh, mikä tuuri, koivu kaatui juuri siihen ainoaan paikkaan, jossa se ei saanut mitään vahinkoa aikaiseksi.

No, koivusta jäi puolet vielä pystyyn ja katkennut osa roikkui vielä rungossa kiinni. Ei siinä sitten auttanut muu kuin soittaa palokunta paikalle. He sitten irrottivat roikkuvan osan koivusta, jotta se ei pääsisi irtoamaan omia aikojaan. Omasta mielestäni tapahtuma oli aika ainutlaatuinen. Ei meillä ole ennen pihalta puita kaatunut, enkä ole ikinä soittanut hätänumeroon. No aamulla luin kuitenkin lehdestä, että vastaavia tapauksia oli täällä päin ollut parisenkymmentä. Niin, että se sitten siitä ainutlaatuisuudesta ;)

Niin, että ompelut jäivät sitten eilen aika vähäisiksi. Jotain sain sentään aikaiseksi. Tässä on oikein kunnon kierrätysprojekti. Neiti tarvitsi uusia yöpukuja ja niinpä minä tein hänelle pari yöpukua omista vanhoista yöpuvuistani, jotka olivat minulle huonon mallisia. En ole mikään mestariompelija ja trikoon ompeleminen on minulle aika vierasta. Tämä oli siis samalla hyvä harjoitusprojekti. En ole alkuunkaan tyytyväinen noihin kanttauksiin, niistä tuli vähän tönköt. Käytin näissä ulkonäkösyistä trikoosta leikattua vinokaitaletta. Ilmeisesti resorin ompelu olisi helpompaa? Resoreissa on vain niin kauhean huonosti värejä saatavilla. Hyviä vinkkejä ja rakentavaa kritiikkiä otetaan mielellään vastaan.

Yöpukuja voi yhdistellä joko housut ja puseron ristiin tai sitten käyttää samanvärisiä. Kätevää, kun meidän kaksivuotias neiti on aikamoinen suttupytty :) Väreihin olen tosi tyytyväinen, sopivat hyvin meidän pienelle keijuprinsessalle.

Lippikset lapsille

Olen saanut paljon hyödyllisiä kaava-, koristelu- ja kangasvinkkejä monista kivoista blogeista. Tavoitteenani on, että joku joskus tulevaisuudessa saisi jotain iloa minunkin blogistani. Lasten pukeminen kauniisti ja persoonallisesti on minulle rakas "harrastus"

Ensimmäisenä esittelen kivat lippikset lapsille, joiden kaavaan löysin vinkin tästä kivasta blogista. Kaavat siis löytyvät Elsbeth Gyntherin kirjasta "Ompele lapselle - vaatteet 5-12 vuotiaalle" 1981. Pojan hattu on kokoa 55-57 cm ja se sopii hänen 56 senttiseen päähänsä kuin nakutettu. Toisaalta malli on niin reilu, että lippis sopii sekä omaan 58 senttiseen päähäni että mieheni 62 senttiseen päähän. Seuraavan tilauksen sainkin heti mieheltäni. Hänenkin on kuulemma ehdottomasti saatava oma lippis! Pojan lippis on oikea kierrätyslippis. Kangas on isoäidin vanhasta sohvansuojuksesta 70-luvulta.

Tytön lippis on tehty huomattavasti ohuemmasta kankaasta, mutta hyvin toimii sekin. Ohjeessa ei käsketty laittaa lippaan kovikekangasta. Ei se ehkä ihan välttämätön ole, mutta ehkä kuitenkin laitan sen seuraaviin versioihin. Lippis on kokoa 51-53, mutta se sopii kuitenkin neidin 50 senttiseen päähän. Malli on siis kokonsa puolesta tosi monikäyttöinen. Tytönkin kangas on löytynyt vanhoista tilkkuvarastoista, mutta enkös saanutkin aika hyvin molemmat lippikset sointumaan lasten huppareihin? Näiden tekemiseen tulee oikein himo :) Oikein sormet syyhyää päästä ostamaan tytölle kauniita kukkakuoseja ja pojalle jotain värikästä.