Lapset kasvavat ihan kauhean nopeasti. Vai onko se vain aika joka kulkee nopeammin kuin huomaakaan? Mielestäni ihan hetki sitten postasin nämä tossut, mutta nyt ne ovat jo pienet. Nahkaa olisi edelleen ollut kaapissa, mutta nyt alkoi virkkaussormia syyhyttää. Yhden unettoman yön suunnittelin mallia ja olenkin siihen oikein tyytyväinen. Olen täällä taputellut itseäni olkapäälle, miten osasikin tehdä näin hienot tossut ihan ilman ohjetta! Suokaa anteeksi itsekehu, mutta kun olen vain niin kovin tyytyväinen näihin tossuihin :D
Tossujen malli siis omasta päästä. Koriste on tuo ihan klassinen kukka, olisinko sen aikoinaan koulussa oppinut? Lankana Mandarin Petit. Pohjaan ompelin käsin nahkapohjan käyttäen etupistoja. Tossujen reunassa pylväiden ja ketjusilmukoiden muodostama kuminauhakuja, johon on pujotettu pyöreää kuminauhanyöriä.
Tämän ihanan tunnustuksen sain miniMurkuilta, iso kiitos! Ihanaa, kun joku jaksaa käydä täällä lukemassa juttujani, vaikka en ehdi postamaan puoliksikaan niin paljon kuin haluaisin. Kevättä kohden blogi taas hidastaa tahtiaan vähän vilkkaaman tammikuun jälkeen. Valitettavasti opiskelukiireet eivät jätä kauheasti mahdollisuuksia harrastamiseen. Pientä näpertelyä on kuitenkin pakko tehdä jo ihan oman mielenterveyden vuoksi :) Siksi en missään nimessä sulje blogiani, vaan postailen hiljaksiin, kun jotain taas valmistuu.
Tunnustuksen olisi varmasti saanut jakaa eteenpäinkin, mutta jään nyt miettimään sitä hetkiseksi. Monet niistä blogeista, joita seuraan, ovat juuri saanet saman tunnustuksen ja olisi tietysti mukava antaa tunnustus eteenpäin sellaiselle, jolla sitä ei vielä ole.
Ihanat tossut, värit ja kaikki. :)
VastaaPoistaTulin vastavierailulle kurkkimaan mitä sinulta löytyy :). Ihanat tossut, niin nämä virkatut kuin edelliset versiotkin!! Muutenkin kauniita töitä sinulla! Ja kyllä itseään saa kehua, kuuluukin kun aihetta on, kuten sinulla nyt :).
VastaaPoistaIhanat tossut! Kateellisena katselin muitakin ihania tekemiäsi tyttöjen hörhellyksiä. Kahden pojan äitinä ei auta kuin odotella mummoaikaa ja toivoa, että edes sitten saisi tehdä tuollaisia ihanuuksia.
VastaaPoistaMaria: Kaunis kiitos :)
VastaaPoistaHelinä: Paljon kiitoksia! Noh, täytyy kai sitä välillä sentään kehuakin, vaikka Suomalainen kasvatus opettaakin, että "oma kehu haisee" ;) On sitä onneksi toinenkin oppi: "Kuka se kissan hännän nostaisi, jollei kissa itse". Miau!
Tuija: Kiitos! Juu, ihan samaa mieltä, pojille on vaikea tehdä mitään ihan yhtä kivaa kuin mitä tyttöjen hörhellykset ovat. Itse joudun yhden pojan ja yhden tytön äitinä aina tasapainoilemaan sen kanssa, että molemmat saisivat tasapuolisesti kivoja juttuja.
Jotakin kautta löysin just blogisi ja tilaajaksi piti ruveta :) Ilmeisesti Turun alueella asut sinäkin? Tosi kivoja juttuja olet tehnyt! Itse olen lähinnä neulonut mut nyt iski ompeluinnostus ja pitää vihdoin kai toi Ottobre ostaa itsekin :)
VastaaPoistaTeija
No on tosi söpöset! Aika naisellisia juttuja täällä. Meilläkin tykätään vaaleanpunaisesta.
VastaaPoistaTeija: Tosi kiva, jos haluat palata toistekin :) Kiitos kauniista sanoistasi. Ottobre on tosiaan siitä kiva lehti, että mallit on ajanmukaisia ja tarpeeksi yksinkertaisia vähän kokemattomammallekin ompelijalle. Juu, ihan Turustahan minä, toist pualt jokke...
VastaaPoistaChristina: Kiitos! Heh, minä taidan kärsiä siitä lapsuuden traumasta, että äitini EI pukenut minua vaaleanpunaisiin, vaikka olisin halunnut. Tytär-raukka saa nyt kärsiä, eikä varmasti isompana koske vaaleanpunaiseen pitkällä tikkullakaan ;D